Vald

Johdanto

Cairnin viitteellinen ympäristö on nimeltään Vald, ja se kattaa kaikki rakennetut tai asutut maat, kaupungit, kylät, metsät jne. Nimenomaisella hallitsijalla ei ole merkitystä, sillä useimmat seikkailut tapahtuvat pienemmissä kaupungeissa ja kylissä, metsissä ja valtakunnan laitamilla. Useimmat asukkaat (alueesta riippumatta) kutsuvat paikallisia valtakeskuksia nimellä Kaupungit, toisinaan halventavasti.

Useimmat kaupungit ja kylät on rakennettu päivän kävelymatkan päähän toisistaan, lähelle vesi- ja puutavaralähteitä. Suuremmat kylät pyrkivät olemaan omavaraisia, mutta saattavat silti turvautua läheisiin maatiloihin ja paikallisiin metsästäjiin ruokaa varten. Useimmat asutukset ovat alun perin rakentuneet jonkin tietyn teollisuudenalan, kuten puutavaran, panimon, kalastuksen tai kaivostoiminnan ympärille, ja usein yhteisön arvokkainta omaisuutta suojelee Pellonvartija tai Pedonhoitaja.

Suuremmat kaupungit valitsevat Voudin, joka vastaa kunnan hyvinvoinnista ja ulkoisista suhteista. Rikoksen tai väkivallan sattuessa konstaapeli on valtuutettu valvomaan paikallisia lakeja. Tavernat ja majatalot ovat yleisiä kauppareittien läheisyydessä sijaitsevissa kylissä, kun taas suurissa asutuskeskuksissa on usein ainakin yksi temppeli tai pyhäkkö.

Vakiintuneet polut suurempien kaupunkien välillä ovat melko yleisiä, kun taas kunnossapidettyjä teitä ei juuri ole, paitsi kaukaisiin kaupunkeihin vievät. Kiertelevät kauppiaat, Kattilamaakarit ja muut kaupustelijat kulkevat asutusten halki puolisäännöllisesti. Joskus he palkkaavat Eräratsastajia suojelemaan ja saattamaan suurempia karavaanareita tai Puronkulkijoita auttamaan matkustajien kuljettamisessa Jokimaille.

Pienimmissäkin kylissä saattaa olla oppineita kaupungeista: Kirjureita, Salaseppiä tai Vihertaitureita, jotka ovat kiinnostuneita läheisistä haudoista, hautakammioista ja Porteista. Usein Luunvartija tai Sienestäjä palkataan asiantuntemuksensa vuoksi, kun taas nokkelat seikkailijat pitävät huolta siitä, että Välskäri ei ole koskaan kaukana, kuten ei Taskuvaraskaan, jos hieman halpamaisemmat teot ovat tarpeen. Tietysti tämäntyyppisten seurueiden lähistöltä löytyy usein myös Puoskareita ja Jonglööreitä, jotka seuraavat kintereillä siinä toivossa, että hekin hyötyisivät seuraavasta suuresta löydöstä.

Korpeen astuvat palkkaavat alueen hyvin tuntevan oppaan, kuten Vaanijan tai Sulkatuulen, kun taas todella päättäväinen matkaaja kysyy viisautta Noidanpuolikkaalta tai Löytölapselta, jolla on jonkinlainen yhteys sen pimeisiin salaisuuksiin. Lähempänä rajaa Rajavartija työskentelee pitääkseen valtakunnan vapaana ulkopuoliselta vaikutukselta, kun taas Noidansurmaaja pyrkii suojelemaan sitä sen sisäisiltä voimilta.

Uskomukset

Valdin maailmassa on useita suuria uskontoja ja pikkukansan keskuudessa suosittuja hengellisiä uskomuksia.

Vuorovetten tuomat

Hierarkkinen uskonnollinen lahko, joka palvoo Rivulusta, jokien ja järvien pikkujumalaa. Ei-jäsenetkin ovat tietoisia ryhmän vihkimisseremoniasta: rituaalisesta hukuttamisesta, joka toisinaan tappaa osallistujia. Selviytyjiä kutsutaan Vuorovetten tuomiksi ja he ottavat käyttöön uuden, veteen liittyvän lisänimen (Karppi, Ruoko, Juolua jne.). Vain papiston tarvitsee osallistua rituaaliin, mutta viime vuosina niiden seurakunta on kuitenkin kasvanut maaseutuväestön keskuudessa, erityisesti vesistöjen läheisyydessä sijaitsevissa kylissä. Papiston sisällä ei ole juurikaan arvojärjestystä, lukuun ottamatta Aqua Primarista, jota kaikki tottelevat kyseenalaistamatta.

Vuorovetten tuomat eivät ole lähimainkaan valtakunnan ainoa uskonto, mutta heidän tasainen kasvunsa ja kiihkoilunsa ovat ansainneet joidenkin muiden ryhmittymien, erityisesti Raatihuoneen, kunnioituksen. Jatkuva jäsenmäärän laajeneminen on puolestaan tuonut heille joitain uusia vihollisia, erityisesti muista ryhmittymistä. Vihanpito on nykyään sillä tasolla, että Vuorovetten tuomien papisto ei enää yritä yksin matkustaa suurempien metsäalueiden halki, jotteivat tulisi pahoinpidellyksi tai pahempaa.

Valkonen korppi

Korven lähellä asuvien keskuudessa suositut Valkoisen korpin seuraajat (tai “Parvi”, kuten he suosivat) uskovat vahvasti Korven voimaan ja sen metsien ja olentojen hyväkuntoisena pitämiseen. Ne kunnioittavat Metsäläisiä ja tottelevat kyseenalaistamatta Korven tahtoa. Heidät tunnistaa valkoista lintua kuvaavasta tatuoinnista ranteessaan, kaulassaan tai selässään. Jokaisen asutuksen Parvi on yhteisölleen yksilöllinen ja niiden kannattajat suhtautuvat yleisesti järjestäytyneeseen uskontoon epäluuloisesti.

Viisikärkinen tähti

Vanhempi uskonto, joka juontaa juurensa valtakunnan esikansoille, jotka rakensivat kivirakennelmia tähtien ja tähtikuvioiden kartoittamiseksi. Sen palvojat noudattavat tiukasti uskonnollisia periaatteita, jotka kieltävät kaikkien muiden uskomukset, ja paikallista historiaa leimaakin sen aiheuttamat sodat ja pakkokäännytykset. Nykyään Viisikärkinen Tähti ylläpitää temppeleitä jokaisessa suuremmassa asutuksessa, ja ne tarjoavat usein välttämättömiä palveluja erityisesti köyhille. Viime vuosina sen merkitys on vähentynyt muiden uskontojen noustessa, mikä on saanut osan sen jäsenistä liittymään taantumukselliseen järjestöön, joka tunnetaan nimellä Vertavuotava tähti.

Valdin periaatteet

• Pidä se pienenä. Seikkailut tapahtuvat pienemmissä kaupungeissa, kylissä, metsissä ja valtakunnan laidoilla.
• Pidä se paikallisena. Tärkeimmät hallitsijat (kuninkaat, kuningattaret jne.) ovat kaukaisia, lähes merkityksettömiä ilmiöitä. Heillä on valtansa, mutta etäisyys vähentää sen vaikutusta.
• Useimmat ovat ihmisiä. Joillakin on pisara keijuverta tai he ovat peräisin kahdesta maailmasta. Mutta suurimmaksi osaksi kaikki näyttävät, kuulostavat ja käyttäytyvät tunnistettavan ihmismäisesti.
• Etäisyydellä on merkitystä. Useimmat kylät ovat päivän kävelymatkan päässä toisistaan, jotta matkailijoiden turvallisuus voidaan taata. Leiriytyminen on viimeinen keino, ja kauas matkustavat palaavat harvoin takaisin.
• Kielellä on merkitystä. Useimmissa kaupungeissa ja kylissä puhutaan yhteistä kieltä, mutta sen ymmärrettävyys heikkenee, mitä kauemmas matkataan. Vanhemmat kirjalliset muodot ovat yleisiä paikoissa, joissa ihmiset eivät enää kulje.
• On vain yksi Korpi. Se ei ole yksi metsä, vaan kaikki metsät. Se ei ole Hyvä eikä Paha, vaan haluaa vain kasvaa, olla vapaa ja suojella itseään.
• Korpi on huokoinen luolasto. Siinä on huoneita ja ansoja ja vaaroja, mutta sitä voi myös kulkea eri tavoin: aina voi kiivetä puuhun. Tämä ei tee siitä yhtään vähemmän vaarallista.
• Juuristo on vieras maa. Aika, logiikka ja aine toimivat niin vieraiden periaatteiden mukaisesti, että niitä ei voi tietää.
• Taikuus on harvinaista ja vaarallista. Muinaisesineitä ja Loitsukirjoja ei ymmärretä kunnolla ja niiden voimien peukalointi voi johtaa itsetuhoon.
• Muinaisesineet ovat peräisin Juuristosta. Ihminen ei voi luoda niitä, ainoastaan löytää. Ne ovat ikivanhoja, ja silti ne pursuavat raunioista aivan kuin ne kasvaisivat siellä.
• Hirviöt ja muut olennot eivät noudata sääntöjä. Ne puhuvat ja käyttäytyvät eri tavalla kuin pelaajahahmot ja niillä on kykyjä ja taikuutta, jotka ovat tavallisten hahmojen ulottumattomissa.

Korpi

Korpi ympäröi ja jakaa koko valtakunnan, eikä edusta vain yhtä metsää, vaan kaikkia metsiä. Korven asukkaat ovat kiivaan itsenäisiä ja uskovat että heitä koskee vain sen säännöt. Sen eri kansat, olennot ja armottomat luonnonvoimat ovat pitäneet ulkomaailman loitolla jo ammoisista ajoista lähtien. Korpi on kaikkien metsien henki ja metsät puolestaan ovat sen lihaa, ja niiden sisältämä elämä on merkki sen terveydestä.

Jokaisen metsän ytimessä on Sydänpuu ja paikka, jossa metsä on voimakkaimmillaan ja vaarallisimmillaan. Jokainen Sydänpuu on kasvanut yhdestä Sydänsiemenestä, jonka voi saada ainoastaan kuolevasta tai kuolleesta Sydänpuusta. Sydänpuu ottaa ympärillään olevat kasvit, puut ja eläimet siipiensä suojaan ja tarkkailee ja reagoi kaikkiin ongelmallisiin sen alueelle tunkeutumisiin. Nimenomaisesti Sydänpuut pelkäävät ihmisiä.

Metsät eivät koskaan elä eristyksissä, vaan ne kommunikoivat keskenään varoittaakseen toisiaan tai pyytääkseen apua. Apu voi tulla monessa muodossa, sillä Sydänsiemenellä on suuri kantama. Korpikansan puolustajat voivat asettaa mahlapyydyksiä vangitakseen harhailevia metsästäjiä, kun taas Dryadit varastavat kirveen metsurin työkalupakista. Mutta kukaan ei ole voimakkaampi (eikä pelätympi) kuin Metsäläinen, metsän todellinen suojelija. Metsäläinen on sekä kasveista että luusta muovattu olento, joka elää vain yhtä tarkoitusta varten: suojellakseen metsää ja kaikkia sen rajojen sisällä eläviä.

Pelottavasta maineestaan huolimatta monet kertovat tarinoita myös Korven ystävällisyydestä. Vihreät, lihaksikkaat kädet pelastavat äkilliseen kallioluisuun joutuneen lapsen. Aarnivalkeat paljastavat piilotetun, kerran kadonneeksi luullun polun. Varoituksen sanoja laulanut varis puussa. Niinpä samoojat ja muut ulkopuoliset jättävät hedelmä- ja pähkinäkulhoja suurten kivikasojen viereen osoitukseksi kunnioituksestaan ja ihailustaan siinä toivossa, että he saavat kulkea vapaasti suojellun Korven läpi.

Korpi ei tietenkään ole tyhjä ihmisistä. Kätkettyinä lehtokuusikoihin kuin tyhjillä aukeillakin on asuttuja kyliä, maalaismaisia mökkejä kuin satunnaisia torneja. Ne, jotka selviytyvät (tai jopa kukoistavat) tällaisissa paikoissa, oppivat elämään metsän sääntöjen mukaan, sillä ne, jotka jättävät nämä säännöt huomiotta tai eivät hölmöinä noudata niitä, kohtaavat usein karmean lopun. Korpea asuttavat oudot ja ihmeelliset olennot, kuten Hiidet, Henget, Puupaimenet, Peikot, Ihmissudet, Noidat ja jopa puhuvat kasvit ja eläimet. Useimmat ovat avoimesti vihamielisiä ulkopuolisia (erityisesti ihmisiä) kohtaan, mutta toiset ovat valmiita (toisinaan) neuvottelemaan niiden kanssa, jotka ovat osoittaneet kunnioitusta Korpea kohtaan. Luonnollisesti kaikki osoittavat äärimmäistä kunnioitusta keijukansaa (jota joskus kutsutaan myös Kalpeaksi kansaksi tai Naapureiksi) kohtaan.

Naapurit

Piikkipensaiden läpi ja pensasaitojen takana sijaitsee välitila, jossa kuolevaisten ja keijujen maailmat koskettavat toisiaan. Jos etsit sitä, et löydä. Mutta jos sinun täytyy ylittää raja, onnistut. Olennot, jotka asuttavat tätä paikkaa, saattavat näyttää ja kuulostaa tutuilta, mutta älä erehdy: ne eivät ole niin kuin me. Pitkiä, hoikkia, lumenkalpeita ja aavemaisen kauniita, Keijukansa ei tottele kuolevaisten lakeja eivätkä seuraa niiden moraalikäsitystä. Silti ne ovat hedelmättömyyden rampauttamia, kyvyttömiä tekemään omia jälkeläisiään. Tätä varten heidän on ylitettävä raja kuolevaisten valtakuntaan kohdatakseen kuolevaisia. Heidän kaltaisilleen on monia nimiä, mutta vain yksi on koskaan päässyt heidän huuliltaan: Naapurit.

Naapurit ovat jatkuvan mysteerin ympäröimiä ja usein voi olla vaikea erottaa tosiasioita huhuista. Jotkut sanovat, että Naapurit varastavat vauvoja kehdoistaan ja korvaavat ne vaihdokkailla. Toiset väittävät niiden maksavan suuria rikkauksia tai lahjoittavan valtavasti valtaa niille, jotka ovat valmiita luopumaan omasta lihastaan ja verestään. On vain yksi totuus, josta kaikki ovat yhtä mieltä: jos tekee sopimuksia heidän kaltaistensa kanssa, kutsuu huonoa onnea paitsi omaan elämäänsä myös jälkeläistensä elämään.

Metsästäjät vannovat, että toisinaan Keijumaailman eläimiä siirtyy meidän maailmaamme, valkoisen liekin merkki turkkiinsa palaneena. He sanovat, että näiden liha on makeinta mitä ikinä maistat ja kerran maistettuasi näännyt nälkään ilman sitä. Vielä pahempaa on se, että jos jää kiinni näiden olentojen salametsästyksestä, saa kuolemaa pahemman kohtalon. Oppineet ovat kirjoittaneet, että Naapurit osaavat roiskia taikuutta kuin vettä, eivätkä he tarvitse Loitsukirjoja tai edes Muinaisesineitä. He myös väittävät, että kaikki taikuus on peräisin Kalpean kansan maista ja että jokaisessa loitsukirjassa on heidän kaikkein raukkamaisimpien lainrikkojiensa sisään vangittuja henkiä.

Korvessa elävät tietävät kantaa mukanaan onnenkaluja, lahjoja ja muita vastaavia esineitä mahdollisen kohtaamisen varalta. Ja vaikka Naapurit harvoin viitsivät valvoa valtakuntansa rajoja, heidän tiedetään antavan ankaria rangaistuksia niille, jotka ylittävät heidän rajansa kutsumattomina. On kuitenkin yleisesti tiedossa, että Naapurit pelkäävät Juuristoa ja välttelevät Portteja aina kun mahdollista.

Juuristo

Juuristo on maanalainen mysteerien ja kauhun valtakunta, joka on välinpitämätön maanpäällisten sivilisaatioiden mielivaltaisista jakolinjoista. Alhaalla labyrinttimaiset onkalot ulottuvat mittaamattomien etäisyyksien päähän, yhdistäen kaupunkien vaatimattomat viemärit kaukaisiin raunioihin rajan takana. Vain rohkeat tai hölmöt uskaltautuvat Juuristoon etsimään unohdettuja muinaisesineitä tai suuria rikkauksia, ja ne harvat, jotka palaavat, kuiskivat sanoin kuvaamattomista kauhuista ja pahasta älykkyydestä, joka vartioi näitä kadonneita aarteita. Tarinat kertovat seikkailijoista, jotka olivat kadonneet vuosisadoiksi sen syvyyksiin, ja sitten nousseet takaisin esiin väittäen, että vain muutama tunti oli kulunut. Toiset väittävät tehneensä maan päällä viikon mittaisen matkan vain yhdessä päivässä kulkemalla maan alla olevien tunneleiden kautta.

Porteiksi kutsuttuja sisäänkäyntejä Juuristoon on hajallaan ympäri maita, ja ne ovat yleensä piilossa tai voimakkaiden voimien suojelemia. Lisäksi Portteja ei voi avata ilman asianmukaista avainta tai alkemistisia kaavoja, ja kerran avattuina niitä ei voi enää koskaan sulkea. Kansanperinteet kertovat niiden avautumisista suurten onnettomuuksien enteinä, joissa pimeimpiä painajaisia ilkeämmät olennot luikertelevat läpi ja ahmivat läheisiä koteja ja kyliä. Toiset kertovat suurista sankareista, jotka nostavat miekkansa näitä kauhuja vastaan ja sulkevat Portit raunioiden, vuorten, järvien tai muiden läpitunkemattomien esteiden alle.

Mitä tiedetään, on että Juuristo koostuu valtavista tyhjennetyn valtameren kokoisista maanalaisista luolista, ilman auringonvalon häivääkään. Erilaiset sienikasvustot antavat paikoin heikkoa valoa, samoin kuin erilaiset mineraalit ja oudot, matalat sinisen liekin kuopat. Näistä kuopista tiedetään hyvin vähän muuta kuin että niitä hoitavat kauheat kolmisilmäiset isohiset, jotka janoavat verta kuin se olisi makeinta viiniä. Siellä elävät olennot ja villieläimet, jotka ovat selviytyvät näin ankarissa oloissa, ovat kehittäneet luonnollisia tapoja elää täydellisessä pimeydessä, joko sopeuttaen näkökykynsä toimimaan synkimmässäkin hämärässä tai jättäen näkemisen sikseen.

Eri kansoista ja heimoista sanotaan, että ne puhuvat karua, kurkkumaista puhetta, johon on ripoteltu tuttuja sanoja ja lauseita. Heidän soturinsa kantavat aseita, jotka pyörivät itsekseen ja hehkuvat kirkkaammin jokaisella pyöräytyksellä. Kun terät lopulta vapautuvat, niiden kuumentuneet reunat voivat halkaista lihaa ja jopa kiveä tappavan helposti. Tähän mennessä kukaan ei ole onnistunut neuvottelemaan Alhaalla Asuvien kanssa. Jotkut väittävät, että Juuristossa on vilkkaita kaupunkeja, kaupunkeja ja jopa suuria palatseja! Harva tutkija tietenkään uskoo näitä, ja niihin uskovat ovat hyljeksitty unholaan. Silti tutkimusmatkailijat eivät voi kieltää muinaisia vaikuttavan arkkitehtuurin raunioita, joita löytyy eri puolilta Juuristoa, muinaisia kaupunkeja ja valtavia aluksia käsittämättömästä maailmasta. Hämärät raportit kertovat yhdestä tällaisesta rauniosta, satoja tasoja käsittävästä jättimäisestä zigguratista, joka välkehtii yhä valoa ja elämää. Nämä huhut eivät ole vielä saaneet vahvistusta.

Nykyään useimmat tietävät välttää mainitsemasta mitään Portteihin, avaimiin tai niihin kuuluvan alkemiaan liittyvää. Mutta tietysti on aina niitä, jotka eivät voi vastustaa sen vetovoimaa…

Ryhmittymät

Raatihuone

Varakkaiden, maata omistavien herrojen ja rouvien neuvosto. Ovelia, itsevarmoja ja omasta ylivoimaisuudestaan vakuuttuneita, he voivat saada aikaan suuria asioita toimiessaan yhtenä tahona. Valitettavasti heidän pyrkimyksiään heikentävät usein yksilölliset riidat, pikkumaiset kiistat ja loputon vallan- ja kunnianhimo. Vaikka raatihuoneessa vallitsee terve epäluulo Yhdeksän piiriä kohtaan, raatimies harvoin puhuu heistä julkisesti pahaa. Raatihuone on omalta osaltaan avoimen ystävällinen Vuorovetten tuomien kanssa, vaikka sisäisesti ollaankin hyvin huolissaan nousukkaan uskonnon viimeaikaisesta suosion kasvusta.

Yhdeksän piiri

Kauppiaiden, oppineiden ja hyvin vaikutusvaltaisten henkilöiden yhteenliittymä, joka luottaa huomattavaan varallisuuteensa ja laajaan vakoiluverkostoonsa saavuttaakseen tavoitteensa. He keskittyvät ensisijaisesti muinaisesineiden löytämiseen, tunnistamiseen ja sääntelyyn. Viime vuosina he ovat keskittyneet Juuristoon, sillä he uskovat, että useimmat muinaisesineet ovat peräisin sieltä, ja he maksavat komeasti kaikista Portteja koskevista tiedoista. Järjestö on saanut nimensä perustajajäsenistään, joiden nimet ja arvonimet ovat salassa pidettyjä. Piiri inhoaa loitsukirjoja ja kaikkia, jotka kantavat niitä. He eivät näe juurikaan syytä osallistua avoimesti politiikkaan, mutta pitävät silti vakoilijoita lähes kaikissa ryhmittymissä.

Piirillä on useita eri arvoja ja arvonimiä (tärkeysjärjestyksessä):

• Lehtori: Kokelasta pidetään nuorempana lehtorina, kunnes hän on osoittanut pätevyytensä, minkä jälkeen hänelle myönnetään arvonimi vanhempi lehtori. Ainoastaan jälkimmäiset saavat käyttää muinaisesineitä työssään.
• Vartija: Portin suojelija, tyypillisen sotilaan tai palkkasotilaan kaltainen.
• Arkistonhoitaja: Erittäin arvostettu tutkija tai kirjastonhoitaja, heitä johtaa Suurarkistonhoitaja.
• Kamariherra: Muinaisesineiden mestari, jonka tehtävänä on suojella, jakaa ja löytää niitä.
• Inkvisiittori: Järjestön korkein asema, joka käyttää valtaa triumviraattina (nimeltään Kolmikko) ja vastaa vain Yhdeksälle.

Rajavartijat

Valtakunnan reunamilla ja Korven tuolla puolen on niin villi ja vaarallinen paikka, että sinne uskaltavat astua vain äärimmäisen rohkeat tai äärimmäisen hölmöt. Näiden maiden rajat liikkuvat jatkuvasti, kasvaen ja muuttuen ajan myötä. Ja näin syntyivät Rajavartijat. Kukaan ei muista enää, milloin Vartiosto perustettiin tai kuka työskenteli sen luomiseksi, mutta kaikki tietävät sen tarkoituksen: suojella valtakuntaa kaikilta tunkeutumisyrityksiltä rajan yli ja estää niitä, jotka yrittävät ylittää rajan ilman opastusta.

Rajavartijat eivät kumarra kuninkaita, eivät katso uskontoa eivätkä tottele muita lakeja kuin omiaan. Heillä ei ole edes keskusjohtoa, vaan sen sijaan heitä edustaa naamioitunut vapaaehtoinen ulkoisissa neuvotteluissa. Uudet jäsenet vannovat niin voimakkaan Verivalan, että sanotaan ettei sitä murra kuin vain itse kuolema. Luonnollisesti Vartiostoon liittyminen on harvoin oma valinta, sillä heidän riveissään on pitkälti entisiä roistoja, häväistyjä oppineita, laiminlyötyjä ritareita, huonosti menestyneitä samoojia ja vastaavia. Näin sen on tietenkin oltava. Sillä kuka muu uhraisi vapaaehtoisesti elämänsä vastustaakseen tällaisia tuntemattomia kauhuja?

Verikoirat ovat Vartioston jäseniä, jotka ovat saaneet erityiskiitosta tai osoittaneet aitoa uskoa aatteeseen. Nämä metsästäjät ovat omaksuneet yhden ainoan virkatehtävän: Valan valvominen. Hyödyntämällä vakoojien, ilmiantajien ja soluttautujien verkostoa he varmistavat, että kaikki, jotka karkaavat Vartiostosta, joutuvat palaamaan tai kuolemaan.

Vartiosto ei näe juurikaan syytä ryhtyä politiikkaan tai muihin vastaaviin lyhytnäköisiin riitoihin muiden ryhmittymien kanssa. Vuosikymmenten asuminen rajojen läheisyydessä on kuitenkin saanut heidät solmimaan hauraan liiton Korpea kodikseen kutsuvien kanssa, ja he ovat jopa puheväleissä toisinaan. Ja vaikka siitä ei koskaan puhuta ääneen, joskus harvoin Variosto tulee myös Korven asukkien apuun.

Valdin kalenteri

Yleiskatsaus

Vuorokaudessa on 24 tuntia ja viikossa 6 päivää. Jokaisessa kuukaudessa on 24 päivää (4 viikkoa), ja vuodessa on 12 kuukautta. Vuosi on jaettu neljään vuodenaikaan (Kalmankausi, Poutakausi, Sadekausi ja Elonkorjuu), joista kukin kestää 72 päivää. Joka 10. vuosi lisätään 6 päivän “karkausviikko” (Palautusviikko), joka ei kuulu mihinkään tiettyyn kuukauteen. Näin ollen vuoden keskimääräinen pituus vuosikymmenen aikana on 288,6 päivää. Vuosi alkaa juuri ennen Poutakauden alkua. Kuluva vuosi on 7728.

Viikonpäivät

1. Torintai
2. Tarhantai
3. Lauluntai
4. Kymmentai
5. Kylvyntai
6. Levontai

Kuukaudet

1. Surukuu
2. Vaitokuu
3. Verhokuu
4. Koittokuu
5. Kirkaskuu
6. Tuhkakuu
7. Tulvakuu
8. Suurvesikuu
9. Nousukuu
10. Tukahduskuu
11. Turmakuu
12. Laskukuu

Palautusviikko (kerran vuosikymmenessä)

1. Tunnustaminen
2. Muistaminen
3. Palkitseminen
4. Riemu
5. Luopuminen
6. Uudistuminen

Juhlapyhät, juhlamenot ja tapahtumat päivämäärän mukaan

Kuukausi	Päivä	Tapahtuma
Surukuu
	4. päivän keskiyö (kymmentai)	Kalmankausi alkaa.
	24. päivän iltahämärä (levontai)	Ensivalo: Uuden vuoden ensimmäisen kuukauden päättymisen kunniaksi. Soihdut ja tulet palavat läpi yön muuttaen yön päiväksi.
Vaitokuu
	10. päivän keskiyö (kymmentai)	Kalmantasaus: Kalmankauden puolivälin merkki.
	11. päivän aamunkoitteesta iltahämärään (kylvyntai)	Kuiske: Kuiskausta kovempaa puhuminen on tabu. Hiljaiset huutokaupat ovat yleisiä.
Verhokuu
	9. päivän keskiyönä (lauluntai)	Verhonnosto: Kalmankauden päättymistä juhlitaan juhlallisin valoin ja nöyrin elein.
	17. päivän iltapäivästä hämärään (kylvyntai)	Verhonreuna: Päivä, jolloin kunnioitetaan esivanhempia uhraamalla ja rukoilemalla perhealttareilla.
Koittokuu
	4. päivän keskiyö (kymmentai)	Poutakausi alkaa.
	14. päivän aamu (tarhantai)	Vaihtokäräjät: Pienempien kaupunkien ja kylien edustajat vaihtavat terästä puutavaraan rituaalisessa järjestyksessä Korven asukkaiden kanssa.
Kirkaskuu
	9. päivän iltapäivästä keskiyöhön (lauluntai)	Tomunlasku: Karnevaali, jossa on kulkueita ja naamiaisia ja joissa osallistujat käyttävät naamioita pölyltä ja tuulelta suojautuakseen.
	10. päivän keskiyö (kymmentai)	Poudantasaus: Poutakauden puolivälin merkki.
Tuhkakuu
	16. päivän aamunkoitteesta iltapäivään (kymmentai)	Oksapidot: Toripäivä, joka järjestetään yksinomaan Korvessa ja jossa käsityöläiset ja kauppiaat eri puolilta valtakuntaa kokoontuvat kauppaamaan tavaroitaan.
	24. päivän iltapäivä (levontai)	Tuhkakulkue: Poutakauden viimeisen päivän kunniaksi osallistujat maalaavat kasvojaan tuhkalla ja soittavat musiikkia. Työntekoa katsotaan pahalla.
Tulvakuu
	4. päivän keskiyö (kymmentai)	Sadekausi alkaa.
	3 päivää 5. päivästä alkaen (kylvyntaista torintaihin)	Loiskejuhla: Juhlitaan veden runsautta: järjestetään venekilpailuja, muita kilpailuja, lahjoja ja vesisiunauksia.
	14. päivä (tarhantai)	Uittopäivä: Kyläyhteisöt rakentavat ja koristelevat valtavia veneitä tai lauttoja, joilla lasketaan jokia pitkin.
Suurvesikuu
	1. päivän aamuyöstä keskiyöhön (torintai)	Suurvesimarkkinat: Suuri kauppatapahtuma, joka järjestetään veden ollessa korkeimmillaan. Jokainen suurempi kaupunki juhlii myyjäisillä ja markkinoilla.
	10. päivän keskiyö (kymmentai)	Sadetasaus: Sadekauden puolivälin merkki.
	18. päivän iltapäivä (levontai)	Ensikylvö: Istutuskauden alkamisen merkkipäivä. Yhteisöt kokoontuvat istuttamaan vuoden ensimmäiset siemenet yhdessä.
Nousukuu
	14. päivän lounasaika (tarhantai)	Vesitoive: Osallistujat kirjoittavat toiveita kääröihin, laittavat ne lohkareen reikiin ja vierittävät sen alas mäkeä. Kun se pysähtyy, jäljellä olevien toiveiden ajatellaan toteutuvan.
	Viisi päivää 19. päivästä alkaen (torintaista kylvyntaihin)	Myrskytanssi: Tansseja ja kihlajaisia, joiden tarkoituksena on miellyttää myrskyn ja sateen herroja, jotta tuleva satokausi olisi hedelmällinen.
Tukahduskuu
	1. päivän keskiyö (torintai)	Elonkorjuukausi alkaa.
	4. päivän iltapäivä (kymmentai)	Sadonkorjuujuhla: Juhlii sadonkorjuun alkua pidoin ja yhteisillä talkoilla.
	24. päivän iltahämärä (levontai)	Korjuuyö: Yhteisöt kokoontuvat keräämään ja varastoimaan sadon, minkä jälkeen yö kuluu tarinankerronnan ja musiikin merkeissä.
Turmakuu
	12. päivän valoisat tunnit (levontai)	Kultainen hirvi: Metsästäjät kaikkialta osallistuvat suureen myyttisen hirven metsästykseen suuren juhlan keskellä.
	18. päivä (levontai)	Tulenvälke: Päivällä lennetään leijaa, soitetaan tuulikelloja ja pillejä. Yöllä sytytetään massiivisia kokkoja, joiden ympärillä tanssijat esittävät vaikuttavia tulitansseja.
Laskukuu
	10. päivän keskiyö (kymmentai)	Elonkorjuutasaus: Elonkorjuukauden puolivälin merkki.
	11. päivän ilta (kylvyntai)	Hiillos: Laskevan auringon ja Kalmankauteen valmistautumisen kovan työn kunnioittaminen. Lyhtyjen vapauttamisseremoniat ovat yleinen tapa.
	24. päivän ilta (levontai)	Hämäränjuhla: Vuoden viimeinen suuri juhla, jossa kiitetään sadosta ja jonka keskiössä on aurinko. Raskaudet ovat yleisiä.

Valdin sää

d6	Kalmankausi	Poutakausi	Sadekausi	Elonkorjuu
1	Kylmä ja selkeä	Kuuma ja aurinkoinen	Kevyt sade	Leuto ja aurinkoinen
2	Pakkasaamut	Lämmin ja aurinkoinen	Pilvinen	Viileä ja selkeä
3	Pilvinen taivas	Lämmin ja tuulinen	Tuulinen	Lämmin ja aurinkoinen
4	Kevyt lumisade	Kuuma ja kostea	Kaatosade	Lämmin ja tuulinen
5	Lumikuuroja	Satunnaisia helleaaltoja	Ukkosta	Kevyt sade
6	Jäätävää sadetta	Kuiva ja tuulinen	Satunnaisia sadekuuroja	Kaatosade