Luolaston tutkiminen
Periaatteet
- Selvennä aina, mitä on tapahtumaisillaan. Näyttääkö tuo liekehtivä tynnyri vakaalta vai siltä, että se saattaa räjähtää hetkenä minä hyvänsä?
- Kertaa säännöllisesti mitä hahmon ympärillä on, missä hän on fyysisessä tilassa ja mitä hänen aistinsa havaitsevat.
- Kuvaile ensin ilmeiset uhat ja sivuhahmot, ja sen jälkeen huoneissa olevat erityiset ja mieleenpainuvat esineet.
- Älä kerro hahmoille, miltä heidän pitäisi tuntea, vaan vain kerro mitä juuri nyt tapahtuu heidän silmiensä edessä.
- Anna vihjeitä siitä, mitä seuraavan käytävän takana on, mukaan lukien hajut, äänet ja korkeusero.
- Varmista, että pelaajat ymmärtävät hahmonsa vuoron luolastokierroksessa. Muistuta kuka on jo liikkunut, kenellä on vielä tekemättä jokin toiminto ja niin edelleen.
- Luolaston tutkimisen kustannukset mitataan vuoroissa. Jos seurue viettää liian kauan yhdessä paikassa, toimii varomattomasti, pitää meteliä tai menee uudelle alueelle, he riskeeraavat heiton Luolaston tapahtumat -taulukolla. Pelaajat tulisi aina tehdä tietoisiksi kustannuksesta.
Esimerkki luolaston tutkimisesta
Wolfram, Lucius ja Freya ovat saapuneet Ein Eytonin ensimmäiselle tasolle; metsätemppeliin, jonka huhutaan aikoinaan olleen pahamaineisen kuolemankultin pesä. Jokaisella hahmolla on soihtu, mutta vain Wolframin on sytytetty. Täällä ei ole muita valonlähteitä kuin yötaivaan Kuu. Ensimmäinen huone esitetään seuraavasti:
Sisäpiha
Laaja avoin sisäpiha. Maa on hiekkainen ja epätasainen. Raunioita on kasattu lähelle huoneen keskustaa. Aivan keskellä pihaa on täysipitkä patsas, joka pitää kädessään kaksikärkistä keihästä. Itäpuolella oleva puinen ovi on lukittu rautaketjulla. Avoin kivestä tehty holvikäytävä johtaa länteen päin.
- Ilma: Katto on romahtanut, joten ulkovalaistus valaisee huonetta.
- Maa: Kiiltää valossa. Pikainen tutkimus paljastaa, että “hiekka” on itse asiassa jauhettuja luita.
- Rauniot: Ihmisiä muistuttavista patsaista peräisin olevat kivilohkareet.
- Punainen jalokivi kimmeltää tiukasti kiinni olevassa kivinyrkissä.
- Patsas: Toinen silmäkuoppa on tyhjä, toisessa on punainen jalokivi.
- Kultin Kuolemanjumalatar, ajan tahraamana. Jos jäljellä oleva silmä poistetaan, patsas herää henkiin ja viiltää keihästä kaaressa aiheuttaen d6 STR-vahinkoa. Kosketus kaksiteräiseen keihääseen muuttaa uhrin kiveksi.
- Jos läheisestä raunioista löytyvä jalokivi asetetaan patsaaseen, mitään ei tapahdu. Jos se poistetaan uudelleen, patsas vastaa sen mukaisesti.
- Oviaukko: Varastohuoneen ovi on melkein lahonnut, jättäen halkeamia puuhun. Rautaketju on selvästi ruostunut.
Vartija: Astutte laajalle sisäpihalle, jota valaisee romahtaneen katon läpi pilkistävä kuunvalo. Maa on hiekkainen ja kimaltelee liidunvalkoisena kuunvalossa. Lähellä keskustaa rauniokasojen keskellä on naispatsas, jolla on kädessään kaksikärkinen keihäs. Idässä puinen ovi on suljettu ja lukittu ketjulla, kun taas lännessä avoin holvikäytävä johtaa kohti pimeää tunnelia. Mitä teette?”
Hahmot ilmoittavat sitten aikomansa toiminnot.
Wolfram: “Etsin vihjeitä huoneen tarkoituksesta, aloittaen tuosta kimaltelevasta lattiasta.” Lucius: “Tarkistan puisen oven saadakseni selville, mitä sen toisella puolella on.” Freya: “Minä aion katsoa tuota patsasta tarkemmin. Mitä voin oppia menemättä liian lähelle sitä?”
Vartija: “Selvä, aloitetaan Wolframista. Hiekka on valkoista, rakeista, eikä selvästikään ole miltään näiden seutujen rannoilta. Alat tarkastella pientä möykkyä maassa ja tunnistat sen puoliksi mädäntyneeksi ihmiskalloksi, mikä tarkoittaa, että tämä ‘hiekka’ on itse asiassa luuta! Mitä teet nyt?”
Wolfram: “Ällöä. Tökin sitä hieman miekalla. Onko pölyn seassa jotain piilossa? Jotain arvokasta, kenties?”
Vartija: “Ei. Mutta olet ainakin vakuuttunut siitä, että maa on turvallinen. Ja se on sinun vuorosi loppu!”
Vartija siirtyy sitten kuvaamaan toisen hahmon toimia, sillä ne tapahtuvat samanaikaisesti.
Vartija: “Katsotaanpa sitten mitä Lucius puuhailee.”
Vartija: “Lucius, ovi on lukossa, ikivanha ja osittain mädäntynyt. Siinä on ruostunut rautalukko. Mitä teet nyt?”
Lucius: “Koska minulla ei ole tiirikkaa, taidan laittaa korvani ovea vasten kuullakseni, mitä oven toisella puolella on.”
Vartija: “Painat korvan ovea vasten, mutta kuulet vain vaimeaa suhinaa toiselta puolelta.”
Lucius: “Kuinka hajalla avaimenreikä on? Voinko nähdä sen läpi? Entä itse ovi? Sanoit, että se oli laho.”
Vartija: “Avaimenreikä on ehjä, mutta on liian pimeää nähdä siitä läpi. Voit valaista siitä valolla tai voit käyttää myös jotakin oven raoista.”
Lucius: “Se voisi toimia. Sytytän soihtuni ja pidän sitä ylhäällä niin, että voin nähdä oven läpi.”
Vartija: “Lucius, halkeamien läpi näet harmaan sementtilattian. Jokin kiiltää maassa, välkkyen soihtusi valossa. Se näyttää suurelta, märältä jalanjäljeltä!”
Lucius: “Ääk! Kerron muille siitä.”
Vartija: “Selvä. Katsotaanpa nyt, mitä Freya voi saada selville tuosta patsaasta.”
Freya: “Selvä, muista, että haluaisin vilkaista sitä, mutten halua mennä liian lähelle.”
Vartija: “Lähestyt kunnes olet noin puolentoista metrin päässä patsaasta. Kasvot näyttävät lohjenneilta ja toinen silmistä on kateissa. Toiseen on kuitenkin upotettu kaunis punainen jalokivi! Patsas pitää käsissään valkoista kaksikärkistä keihästä. Haluatko olla patsaan kanssa vielä tekemisissä vai siirrytkö eteenpäin?”
Freya: “Tuo on ihan karmivaa! En halua olla missään tekemisissä sen kanssa, ainakaan ennen kuin saamme tietää enemmän siitä, mitä tarkoitusta varten tämä huone oli olemassa. Haluaisin tutkia tuota aiemmin mainitsemaasi rauniota.”
Vartija: “Selvä, siirryt patsaan vieressä oleville raunioille. Ne näyttävät erittäin raskailta ja vaikeasti liikuteltavilta. Wolframin soihdun valossa näet jotain punaista ja kimaltelevaa kasan halkeamissa. Mitä teette?”
Freya: “Tutkin asiaa tarkemmin, tietenkin!”
Vartija: “Katsot tarkemmin ja huomaat punaisen jalokiven, joka on suljettu suureen kivinyrkkiin. Näyttää arvokkaalta, ainakin 75gp:n arvoiselta. Se näyttää myös sen verran suurelta, että se vie kokonaisen varustepaikan!”
Freya: “Haluan sen. Voinko kaivaa sen helposti esiin?”
Vartija: “Sormet ovat puristuneet sen ympärille melko tiukasti; sinun täytyisi nähdä kovasti vaivaa saadaksesi se irti tai käyttää ylimääräinen vuoro sen irrottamiseen hiljaisesti. Kumpikin valinta aiheuttaa todennäköisesti luolaston tapahtumaheiton.”
Freya: “Pahus. Hyvä on, teen sen niin nopeasti kuin mahdollista, käyttäen tikarini terää ja rauniolohkaretta pamautan sen ulos. Metelistä ei niin väliä!”
Vartija: “No niin, katsotaanpa, kuinka paljon meteliä aiheutat…“
Vartija heittää tämän jälkeen Luolaston tapahtumat -taulukkoa: Ympäristö.
Vartija: “Freyan paukutus kaikuu sisäpihan paljailta seiniltä. Hiljaisuuden murtaa itäisestä seinästä irronneet pikkukivet, jotka kolahtavat kivilattialle. Lucius, kuulet oven takaa suhisevien äänien lähestyvän! Juuri sillä hetkellä jalokivi irtoaa.”
Vartija: “Ja tähän päättyy tämä tutkimuskierros. Mitä te teette seuraavaksi?”
Lucius: “Hmm, jotain tai jokin on tulossa. Voisimmeko lähteä, NYT HETI?”
Freya: “Laitan jalokiven nopeasti reppuuni.”
Wolfram: “Luulenpa, että meidän pitäisi mennä tuota holvikäytävää pitkin kohti länttä. Voimme aina palata tähän huoneeseen lähtiessämme poispäin.”
Freya: “Hetkinen, entä tämä löytämäni jalokivi? Se näyttää siltä, että se voisi sopia tuon patsaan silmään…“
Lucius: “Oletko järjiltäsi? On aivan mahdollista, että tuo patsas heräisi siitä henkiin ja hyökkäisi!”
Freya: “Tai ehkä se avaa salaisen oven?”
Wolfram: “Riittää, jatketaan nyt vain eteenpäin. Tuon oven toisella puolella on jotakin, ja minä EN halua ottaa selvää mikä se on!”
Seurue siirtyy viereiseen käytävään ja seikkailu jatkuu.