Esimerkki pelaamisesta
Huomio
Jos haluat nähdä roolipeli-podcastin (“actual play”) Cairnista (Vartijan kommenteilla), kasto tästä.
Pidä seuraavat mielessä, kun luet esimerkkitekstiä!
- Esteri pelaa entistä Yrttimestaria.
- Pertti pelaa entistä Metsästäjää.
- Pelaajahahmot etsivät voimakasta Muinaisesinettä, jolla huhutaan olevan parantavia voimia.
- Hiljattain ryhmä löysi pergamentin, jossa kerrottiin esineen todellinen sijainti, ja ovat lähteneet etsimään sitä.
Vartija: “Olette viettäneet valtaosan aamusta raivaamalla tietänne Geunantin metsän halki, pilkkoen tietä läpi roikkuvien köynnösten ja halki vyötärön korkuisten pensasaitojen. Täällä on hyvin helppo eksyä ympäröivän aluskasvillisuuden keskellä. Kaiken kukkuraksi päällänne olevat oksat ovat täysin peittäneet auringon.”
Pertti: “Auttaako metsästäjätaustani ollenkaan?”
Vartija: “Kyllä, vaikkakin sinun on pysähdyttävä muutaman minuutin välein tutkimaan ympäristöäsi; eteneminen on sen vuoksi hidasta. Jatkatte matkaa idän suuntaan kohti määränpäätänne.”
Vartija: “Muutaman tunnin kuluttua saavutte pienelle metsäaukiolle, joka sopii erinomaisesti lyhyelle tauolle. Aukion toisessa päässä on pieni, selvästi näkyvä polku joka suuntaa kohti itää. Polun suuaukon tukkii suuri kukkiva kasvi, joka kasvaa yksinäisen auringonsäteen alla; se valuttaa vihreää nestettä avoimista, sinisistä palkoistaan.”
Esteri: “Entisenä yrttimestarina, tunnistanko tämän kasvin?”
Vartija: “Kyllä. Tiedät myös, että se on luultavasti kasvanut yli, koska auringonsäde antaa sille rutkasti luonnonvaloa.”
Esteri: “Mitä värit kertovat minulle kasvista? Onko se myrkyllinen? Entä vihreä neste?”
Vartija: “Tarkastelet kaikkia näitä asioita, ja päättelet, että kyllä, se on hyvin todennäköisesti myrkyllinen sillä sen terälehdet muistuttavat ukonhattua.”
Pertti: “Hyvä on, tässä on suunnitelma: Kiipeän yhteen näistä puista kasvin yläpuolella ja vedän huopani sen päälle, jolloin auringonvalo peittyy. Toivottavasti se saa palot sulkeutumaan!”
Vartija: “Asettelet varovasti makuuhuopasi puunrunkojen väliin, varjostaen allaolevan kasvin siniset palot. Ne alkavat välittömästi sulkeutua, ja juuri sen verran että huolellinen ihminen kykenee mahtumaan niiden ohi.”
Esteri: “Erinomaista. Aion huolellisesti poimia yhden lehdistä myöhempää käyttöä varten ja jatkan sitten matkaa.”
Vartija: “Myöhään iltapäivällä saavutte vihdoin metsän rajan yli. Päästessänne ulos puurajasta olette melkein astumassa syvään rotkoon, joka halkoo metsän kahtia. Olette lopultakin saapuneet Jumalluiskalle, loputtomalta vaikuttavalle rotkolle, jota ei ylitä mikään silta. Molemmin puolin olevista jyrkistä kallioseinämistä päätellen alas kiipeäminen olisi erittäin vaarallista. Valitettavasti saaliinne sijaitsee todennäköisesti toisella puolella, kohdassa jossa kalliot kohtaavat maailman reunan. Lähistöllä on pieni aukea, jonne voisit pystyttää leirin, ja sitä varjostaa valtava tammi, joka on istutettu kuilun reunalle.”
Esteri: “Mielestäni meidän tulisi leiriytyä ennen jatkamista. Jos meidän on kiivettävä tämä kuilu alas tai sen ympäri, haluan tehdä sen päivänvalossa!”
Pertti: “Todellakin. Mikähän olisi truvallisin tapa sen tekemiseen? Selkä rotkoa vasten?”
Vartija: “Kyllä, ellei tietysti sieltä tule vastaan jotakin!” Kuka on muuten ensimmäisenä vahtivuorossa?”
Esteri: “Minä otan ensimmäisen vuoron.”
Vartija: “Leiriydytte ja syötte yhden muona-annoksen. Ensimmäisen vuoron puolivälissä kuulet oksien napsahtelun ääniä juuri leirin länsipuolelta, Geunantin metsän suunnalta. Mitä teet?”
Esteri: “Haluaisin potkaista toverini hereille, jotten olisi yksin tässä tilanteessa ja nyökkän hiljaa päätäni hänelle äänen suuntaan ja teen hiljaisuuden merkin.”
Vartija: “Teet niin, ja hän nousee istumaan juuri kun aluskasvillisuuden takaa tulee näkyviin kauhistuttavan punainen silmäpari.”
Pertti: “Mitä me tiedämme tämän alueen olennoista?”
Vartija: “Tiedätte, että mitä tahansa olentoja tässä metsässä yöllä vaeltaakin, ne ovat hyvin todennäköisesti vaarallisia. Teillä ei luultavasti ole aikaa jutella sen kanssa mikä ikinä sieltä onkaan tulossa.”
Esteri: “Olen sitten valmis taistelemaan. Nousen ylös ja vedän esiin miekkani, valmiina mitä sieltä ikinä tuleekaan.”
Vartija: “Ryhmän leiripaikkaa vastapäätä olevan metsän pimeydestä syöksyy esiin hirven kaltainen olento, jolla on hehkuvanpunaiset silmät. Olennon kehosta virtaa sumuvana kun se juoksee suoraan kohti sinua, Pertti. Esteri oli valmiina, joten hän saa toimia ensimmäisenä.”
Pertti: “Entäs minä?”
Vartija: “Sinun täytyy tehdä DEX-pelastusheitto, jotta selviää pystytkö valmistautumaan ajoissa ja reagoimaan ennen olentoa.”
Pertti: “Heitin 1d20 ja sain tuloksesi 17. Auts.”
Vartija:“Kyllä, se on epäonnistuminen. Esteri toimii ensin, sitten olento. Sen jälkeen molemmat teistä toimitte haluamassanne järjestyksessä, sitten olento ja niin edelleen.”
Esteri: “Tiedämmekö mitään tästä olennosta?”
Vartija: “Kyllä - se on Hurmehirvi, joka on eräänlainen suuren ahneuden tai kateuden synnyttämä tappajahirvi. Ne ovat aika voimakkaita, sen perusteella mitä olette kuulleet.”
Esteri: “Karmeaa! Siinä tapauksessa haluan käyttää toimintani auttaakseni raahaamaan kumppanini pois tieltä, ehkäpä kohti tuota aiemmin mainitsemaasi tammea.”
Vartija: “Olit jo seisomassa ja valmiina lähtöön, joten päätän että tämä vain tapahtuu, liian nopeasti jotta olento olisi voinut muuttaa liikerataansa. Onnistut vetämään Pertin juuri nyt tallatun leirintäalueen itäpuolelle, lähelle tammea, joka sijaitsee vain muutaman askeleen päässä Jumalluiskasta. Nyt on Hurmehirven vuoro. Se kyntää lävitse paikan jossa Pertti hetki sitten oli, tuhoten leirinuotion. Se pyörii villisti ympäriinsä ja melkein syöksyy jyrkänteeltä alas tässä rytäkässä. Sen silmät hehkuvat vihamielistä purppuraa, kun se kääntää itsensä takaisin teitä molempia kohti. Pertti, nyt on sinun vuorosi. Kannattaa huomata, että teillä on taistelua varten vain puukkonne, sillä kaikki muu on jäänyt leiriinne. Mikä pahempaa, pimeys estää teitä näkemästä muuta kuin olennon liekehtivät punaiset silmät. Käyttäkää 1d4 vahinkonoppana.”
Pertti: “Huudan ja sivallan tikarillani suoraan olentoa kohti. Heitän 1d4 ja tulos on 1.”
Vartija: “Veitsi lähtee taitavasti kädestäsi ja viiltää sumuista ilmaa juuri olennon yläpuolelta ja osuu maahan muutaman metrin päähän sen taakse. Peto vinkuu vihoissaan ja kyykistyy sitten valmistautuessaan hyökkäämään uudelleen. Nyt on teidän puolenne vuoro. Toimikaa missä tahansa järjestyksessä.”
Esteri: “Minulla on idea: olento hyökkäsi aiemmin Pertin kimppuun, eikö vain? On siis kohtuullista olettaa, että se tekisi niin uudelleen. Mitä jos heittäisin köyteni toisen pään Pertille ja sitten kiinnittäisin sen silmukalla viereiseen puun ympäri? Sitten jos se tulee tarpeeksi lähelle yrittäen talloa hänet uudelleen, hän voisi vain… hyppätä alas jyrkänteeltä? Pitäen tietysti kiinni köydestä.”
Pertti: “Öh… Kuulostaa hyvältä, kai. Okei, tehdään se!”
Vartija: “Esteri, heität köyden toisen pään Pertille, joka solmii köyden nopeasti tammen ympärille ja ryntää sitten vastakkaisessa suunnassa olevaa kallioseinämää kohti samalla huutaen olennolle, että se hyökkäisi häntä kohti. Esteri asettuu toimimaan eräänlaisena vastapainona siltä varalta, että hän putoaa. Pertti, koska olet valmiina reagoimaan, sallin sinulle eräänlaisen taistelun ulkopuolisen reaktion.”
Pertti: “Hyvä on. Jos se tulee lähelleni, haluaisin seistä lähellä jyrkänteen reunaa, valmiina hyppäämään pois sen tieltä.”
Vartija: “Ymmärretty. Nyt on Hurmehirven vuoro ja selvästikin se on edelleen hyvin vihainen sinulle, Pertti. Pirulliset kavionsa kohottaen peto ryntää jälleen kerran sinua kohti. Hyppäät viime hetkellä alas jyrkänteeltä, pitäen köydestä kiinni kaikin voimin. Hurmehirvi yrittää pysäyttää hyökkäyksensä heti, kun se näkee kohteensa putoavan. Se tekee DEX-pelastusheiton nähdäkseen, voiko se pysähtyä onnistuneesti. Öh, se heitti 20 ja syöksyy jyrkänteeltä alas kohti alla olevaan valtavaan pimeyteen.”
Vartija: “Hurmehirven kanssa kohtaamisenne jälkeen palaatte leiriinne ja yritätte nukkua niin paljon kuin mahdollista. Aamun sarastaessa olette molemmat hereillä ja valmiita jatkamaan matkaanne.”
Esteri: “Okei. Kysymys kuuluu, miten ylitämme Jumalluiskan? Onko meidän korkeudellamme mitään siltoja?”
Vartija: “Ei nähdäksenne. Kauempana pohjoisessa puusto syleilee rotkoa ja estää osittain kulkunne; teidän tulisi tutkiskella hieman, jotta näkisitte siitä eteenpäin. Muutaman sadan metrin päässä etelän suuntaan näette kuitenkin pienen reunuksen, joka työntyy esiin rotkosta, luultavasti viisikymmentä metriä alaspäin. Se muodostaa eräänlaisen L-kirjaimen muodon, ja se yleettää melko lähelle toista puolta. Sen päällä kiipeäminen saattaa vaatia hieman työtä, mutta se vaikuttaa mahdolliselta.”
Pertti: “Minusta meidän pitäsi mennä reunalle. Vieläkö sinulla on köysi ja kiipeilyhaat?”
Esteri: “Joo, en keksi parempaa tietä rotkon yli. Mennään.”
Vartija: “Kun olette kävelleet puolisen tuntia rotkoa pitkin, saavutte vihdoin paikkaan, joka on aivan reunuksen yläpuolella. Syvällä kuilun pohjalla näkyy peittävä aamusumu, ja aivan sen alapuolella kimaltelee virtaava vesi.”
Pertti: “Onko reunuksen lähellä suuria kiviä? Haluaisin lyödä siihen haan ja sitten pujottaa köyden sen läpi. Voin laskea itseni turvallisesti rotkoon ja reunukselle.”
Vartija: “Löydät reunalta ison kiven ja lyöt haan siihen.”
Pertti: “Hienoa, lasken itseni alas ja sytytän sitten lyhtyni. Esteri seuraa, oletan.”
Vartija: “Asetat varovasti jalkasi rotkon reunustalle. Testaat köyttä ja kutsut Esteriä, joka kiipeää alas. Kun hän on saapunut turvallisesti reunustalle, kartoitatte ympäristöänne. Reunusta näyttää kulkevan mutkittelevasti rotkon sisäreunaa lähes pohjalle asti. Alhaalla virtaavan veden kuohunta täyttää rotkon. Jätätkö köyden paluumatkaa varten?”
Esteri: “Valitettavasti kyllä. Merkitsen myös sijaintimme kartalle. Kuka tietää, onko sillä merkitystä, mutta varmuuden vuoksi… OK, lähdetään pois täältä.”
Vartija: “Liikutte varovasti reunusta pitkin, painaen sormenpäänne kallionseinämään varmuuden vuoksi. Vaivalloisen viidentoista minuutin jälkeen saavutte vihdoin pienen vesiputouksen luo, joka tukkii tien eteenpäin. Jäinen vesi virtaa liukasta kallionpintaa pitkin alas pieneen altaaseen. Kallioseinämä on tässä kohdin sammaloitunut ja liukas, ja todennäköisesti liukastutte, jos yritätte astua siitä läpi. Mitä teette?”
Pertti: “Onko olemassa toista tapaa edetä?”
Vartija: “Ei sen perusteella, mitä voitte nähdä. Voisitte yrittää kiivetä alas, mutta siellä on melko pimeää ja se on todennäköisesti vielä vaarallisempaa.”
Pertti: “Okei, taidan kokeilla onneani vesiputouksen kanssa, kiitos vain. Esteri, voisitko pitää laukustani kiinni sillä välin kun astun lävitse?”
Esteri: “Ottaen minut mukanasi? Ei kiitos!”
Vartija: “Sinun on tehtävä DEX-pelastusheitto selvittääksesi, pystytkö ylittämään liukkaan pinnan liukastumatta.”
Pertti: Okei, annan Esterille lyhtyni, jotta voin käyttää molempia käsiäni…. ja heitin 14, epäonnistuminen. Pahus.”_
Vartija: “Liukastut ja kaadut alas pitkin vesiputousta sen alla olevaan vesialtaaseen, lyöden samalla kätesi lujaa altaan reunaan. Menetät 1d4 DEX-vahinkoa, etkä pysty kunnolla puristamaan esineitä hallitsevalla kädelläsi. On lähes täysin pimeää, mutta ylhäällä näkyy vielä kumppanisi lyhdyn valo.”
Pertti: “No, se oli huono ajatus! Miten minä tarkalleen ottaen pääsen takaisin ylös? Ellen… hei, kuinka pitkälle voin nähdä alla olevaan pimeyteen?”
Vartija: “Täällä ei ole paljon valoa, mutta jokin välkkyy pimeydessä alapuolellasi. Jos sinulla olisi enemmän valoa, voisit ehkä nähdä, mikä se on.”
Esteri: “Miksen heittäisi hänelle alas lyhtyni. Vaatiiko se heiton?”
Vartija: “Tavallisesti, ei. Mutta muista, että hänen kätensä on vielä jonkin verran loukkaantunut putoamisesta. Sanoisin, että hänen on heitettävä, koska hän on myös kaikkein vaarallisimmassa asemassa.”
Pertti: “Heitin 3. Vihdoinkin!”
Vartija: “Pertti, saat sen kiinni ilman ongelmia. Nyt saat kohtuullisen näkymän alla olevaan railoon. Näet sarjan pieniä vesiputouksia, altaita ja ulkonevia reunuksia, jotka laskeutuvat aina pohjassa virtaavalle joelle asti. Itse rotkossa on jopa kaventuma noin 15 metriä etelään ja siitä voisi mahdollisesti hypätä toiselle puolelle!”
Pertti: “Haa! Tiesin, että tämä oli hyvä idea. Mutta miten pääsemme tuonne alas?”
Vartija: “Voitte itse asiassa liukua alas pitkin tuota vesiputousta, joka virtaa alas tuosta pienestä altaasta, jossa jo seisot… siinä on vain pieni pudotus, joten et ole suuressa vaarassa, edes tuolla kädelläsi.”
Esteri: “Ja miten minä tarkalleen ottaen pääsen sinne alas? Hetkinen, minulla on idea. Minä näen hänet, eikö niin? Mitä jos hyppäisin…“
Pertti: “…Pitäisikö minun saada sinut kiinni? Millä kädellä, tarkalleen?”
Esteri: “Älä ole hölmö. Sinusta tulee laskeutumisalustani.”
Vahti: “Sinun tulisi tietää, että et ole juurikaan vaarassa, koska tähtäät itse asiassa altaaseen, mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi riskitöntä. Sinun on pidettävä kallionseinästä kiinni molemmin käsin, ja matkasta tulee kuoppainen. Jotain voi irrota.”
Esteri: “Okei, DEXini ei ole kovin hyvä, mutta tässä mennään… ja heitin 13, epäonnistuminen. Katsos Pertti? Et ole ainoa, jolla on huonoa tuuria.”
Vartija: “Pääset perille, mutta matka alas ei ollut mitenkään hauska. Yksi esine repustasi on päässyt irti, joten heitän Kohtalon noppaa… Hei, onnekas vitonen! OK, saat valita, mikä putoaa.”
Esteri: “Jos kerran saan valita, mitä menetän… miten olisi jäljellä oleva soihtuni? Kaikki muu on hyvin tärkeää ja meillä on vielä lyhty ja öljyä.”
Vartija: “Kuulet pienen metallisirpaleen kimmahtavan rotkon seinämää vasten ja molskahtavan alapuolella virtaavaan veteen.”
Vartija: “Laskeudutte hitaasti rotkon lähes täydelliseen pimeyteen. Lyhtynne on tarpeeksi kirkas, jotta se sallii turvallisen kulkemisen, mutta toimii myös loistavana majakkana kenelle tai mille tahansa, joka voi olla täällä alhaalla. Onneksi näyttää siltä, että olette suurelta osin yksin, ainakin toistaiseksi. Lopulta alapuolella olevan joen pauhu alkaa hukuttaa alleen äänenne.”
Esteri: “Öh, minulla on paha tunne tästä. Kuinka pitkälle meidän on vielä mentävä?”
Vartija: “Olette itse asiassa aivan joenuoman yläpuolella. Asetatte jalkanne varovasti liukkaalle pinnalle, pidätte lyhtynne korkealla ja katsotte kuinka vesi kimaltelee, melkein reagoiden teihin. Olette myös vain muutaman kymmenen metrin päässä aiemmin näkemästänne kallionreunamasta.”
Esteri: “Kuinka vaarallista olisi mielestämme ylittää rotko tuota kautta?”
Vartija: “Teidän on hypättävä. Vesi syöksyy suoraan allanne, joten saisitte ainakin pehmeän laskun. Virta näyttää myös voimakkaalta.”
Esteri: “Mitä tarkoitit aiemmin, kun sanoit, että joki kimmeltää kuin vastaten meille? En ole valmistautunut kohtaamaan älyllisiä jokia.”
Vartija: _“Et ole täysin varma, mutta näytti aivan siltä kuin siellä voisi olla jotain elävää. Entisenä yrttimestarina tiedätkin jo bioluminesoivista kasveista.”
Pertti: “Kasveja? Pystymme kyllä hoitelemaan kasvit. Miksemme vain kahlaa joen läpi tästä?”
Esteri: “Hmm, se saattaa olla hyvä idea. Hetkinen, entäs karikot ja sellaiset?”
Vartija: “Voitte toki yrittää. Täällä ei näytä olevan paljonkaan vedestä nousevia kiviä, ainakaan nähdäksenne.”
Esteri: “Minä menen ensin tällä kertaa. Pidä sinä lyhtyä ylhäällä hyvällä kädelläsi, Pertti.”
Pertti: “Hyvä päätös. Huudan myös, jos jokin aikoo hypätä joesta ja yrittää syödä sinut.”
Vartija: “Astut virtaavaan jokeen. Se vetää jalkojasi, mutta muuten tunnet olevasi tarpeeksi vahva ylittämään sen ilman apua. Aloitat matkasi hitaasti; jokaisella askeleella näet värikkäiden kasvien - ehkä levien - hehkuvan ja liikkuvan vastaten askeleisiisi. Se voi olla myös vain valon oikkuja.”
Esteri: “Öö… Tunnenko niitä?”
Vartija: “Tunnet vain joen märkyyden. Ehkä kaukaista kutitusta, mutta se voi johtua kaislikosta. Ne tuntuvat reagoivan jokaiseen liikkeeseesi.”
Esteri: “Mielenkiintoista. Jos en kuitenkaan ole missään vaarassa, taidan vain painaa eteenpäin. Näemmekö valomme avulla jo koko joen yli?”
Vartija: “Melkein. Olet noin puolivälissä, kun Pertti näkee jotain liikkuvan edessäpäin vedessä. Se on sysimusta ja sileä kuin ankerias. Se on myös noin 1,5 metriä pitkä.”
Pertti: “Varoitan häntä palaamaan takaisin.”
Esteri: “Pystynkö juoksemaan tuota otusta karkuun?”
Vartija:“Hmm… Sinun pitäisi tehdä DEX-pelastusheitto.”
Esteri: Anteeksi Pertti, haluan selvittää, pääsenkö sitä karkuun. Keksimme miten saamme sinut ylitse, kunhan olen taas kuivalla maalla. Okei, nyt mennään… Kyllä, 2! Ryntään veden poikki.”_
Vartija: “Lisäät vauhtia voimakkaasti ja spurttaat veden poikki suurien roiskeiden saattelemana. Jokaisella loikallasi jalkasi häiritsevät värikkäitä olentoja veden alla. Vesi alkaa kuohua rajusti nilkkojesi ympärillä. Edessäsi ankeriasmainen otus syöksyy pois alta kuin vastaten. Saavut vihdoin toiselle rannalle, joen vesi kuplii takanasi. Kun hyppäät vedestä, osa bioluminesensoivasta aineesta tarttuu oikeaan nilkkaasi. Seisoessasi kuivalla maalla et kuitenkaan näytä kykenevän ravistamaan sitä irti. Se ei satu tai mitään, mutta tuntuu siltä kuin se olisi maalattu nilkkaasi.”
Esteri: “Hitto! Miltä se tuntuu? Myös, mitä näen tällä puolella jokea?”
Vahti: “Se tuntuu hieman märältä, mutta muuten kuin tatuoinnilta iholla. Kuin se olisi osa sinua. Seisot lähes identtisellä rannalla kuin vastakkaisella puolella; sinun on tutkittava hieman ympärillesi saadaksesi tietää enemmän.”
Esteri: “Voin kai jättää tämän toistaiseksi huomiotta, jos se ei satuta minua tai mitään. Pertti, miten aiot ylittää nämä pyörteiset ankeriaiden valtaamat vedet? Ehkä tuolta reunalta alempana?”
Pertti: “Se voisi toimia. Kuinka monta soihtua sinulla on jäljellä? En halua jättää sinua pimentoon, kun lähden sinnepäin. Voisit myös seurata minua vähän matkaa alaspäin, vaikka valaistus ei ehkä olekaan paras mahdollinen.”
Esteri: “Minulta on kaikki loppu, valitettavasti. Mutta ehkä jos seuraan sinua, voin tehdä jotain tässä päässä auttaakseni sinua hyppäämään tuon reunan yli?”
Vartija: Marssitte rinnakkain nopeasti virtaavan joen molemmin puolin. Pertin lampun valo valaisee juuri ja juuri tietänne. Esteri, sinulla on erityisen vaikea koska joudut kulkemaan ihan joen rantaa pitkin välttääksesi astumasta tuntemattomiin varjoihin.”_
Esteri: “Jos olen lähellä jokea, haluaisin tutkia sitä vielä lisää. Näenkö yhä niitä pyöriviä bioluminesoivia kasviolentoja?”
Vartija: “Kyllä, ja ne näyttävät seuraavan sinua. Mielenkiintoista on, että niiden liikkeistä tuleva valo riittää melkeinpä näkemään joen veteen.”
Pertti: “Se on hyvä juttu. Ehkäpä nyt voi pitää silmällä, jos tulee lisää ankeriaita? Entäs minä? Mitä minä näen astellessani tätä jumalan hylkäämää rotkoa pitkin?”
Vartija: “Seinämät sinun puolellasi jokea kapenevat hiukan sitä mukaa kun pääset lähemmäs aiemmin näkemääsi reunusta; itse asiassa alat tuntea olosi melko puristuksissa olevaksi. Onneksi olet tarpeeksi hoikka, jotta pääset juuri ja juuri reunukselle, joka estää täysin tiesi eteenpäin.”
Esteri: “Mitä näen omalta puoleltani jokea? Vieläkö minun on pakko mennä ihan joenrantaa myöten?”
Vartija: “Rotko ei ole suinkaan yhtä kapea sinun puolellasi, eli olisi helppoa jatkaa eteenpäin siitä missä olet - jos siirryt pois valosta, tietysti. Mutta mikä tärkeämpää, voit nähdä, että reunus ulottui aikoinaan joen yli, sillä myös toiselta puolelta törröttää vastakkainen reunus. Niiden välissä on kuitenkin valtava kuilu. Ehkä se romahti joskus aikaisemmin? Joka tapauksessa Pertti voi joko yrittää kiivetä reunamalle tai mennä jokeen ja kahlalta sen yli. Ainakaan tällä kertaa ei ole limaista vesiputousta kierrettävänä!
Pertti: “Olettaen, että voin helposti kiivetä tämän, sanoisin että tehdään se.”
Vahti: “Kipuat reunalle helposti, kunhan olet ensin asettanut lampun sille ja vetänyt sen jälkeen itsesi ylös. Nyt sinun on vain päästävä yli.”
Pertti: “Nopea kysymys, millaista vesi on tarkalleen keskellä jokea, siinä kohtaa missä kuilu on?”
Vartija: “Sitä on hieman vaikea sanoa täältä käsin, mutta jos menet lähemmäs, saat ehkä paremman kuvan. Esteri on kuitenkin sillä välin tarkkaillut jokea ja näkee, että vedet liikkuvat siinä kohtaa varsin nopeasti, ympyränmuotoisesti.”
Esteri: “Ne ovat ankeriaita, eikö vain? Ne ovat varmasti ankeriaita. Mitä biokaverini tekevät juuri nyt?”
Vartija: “Kun katsot rannan lähivesiin, huomaat että kaikki hohtavat olennot ovat paenneet, melkein kuin peläten tätä jokiosuutta.”
Esteri: “Hmm… hyvä on, minulla on teoria. Pertti, sinun pitäisi pitää lyhtyä “sillan” raon välissä ja katsoa, mitä tapahtuu.”
Pertti: “Öh, selvä. Kävelen varovasti joen keskelle “sillalle”, asetun sitten makuulle ja roikutan lyhtyäni reunan yli - mutta vain juuri ja juuri. Haluan olla mahdollisimman turvassa täällä.”
Vahti: “Heti kun lasket sen alas, liukas musta ankerias hyppää ilmaan ja napsauttaa neulamaisilla hampaillaan kiinni lyhtyyn. Olet kuitenkin tarpeeksi nopea pelastamaan sen. Ankerias roiskahtaa takaisin veteen.”
Pertti: “Vau! Se oli pelottavaa. Minun täytyy kai tehdä pelastusheitto, jotta voin hypätä yli, eikö vain?”
Vartija: “Ellei sinulla ole parempaa ideaa, niin kyllä.”
Esteri: “Minulla olisi yksi. Hei Pertti, mikset sammuta tuota valoa?”
Pertti: “Tehty. Mitä nyt?”
Vartija: “Sammutat lyhdyn. Silmäsi räpyttelevät pimeydessä ja sopeutuvat hitaasti siihen. Yhtäkkiä näet valon alkavan välkkyä kaukaisella rannalla, jolla Esteri seisoo. Se on hänen nilkkansa; se valaisee kuin kynttilä!”
Esther: “Hetkinen, voinko valaista nyt? Olenko minä jokin ihmissoihtu?”
Vartija: “Täydellisessä pimeydessä, kyllä. Toivottavasti et lähiaikoina joudu hiippailemaan pimeässä.”
Pertti: “No, tämähän on siistiä. Eli ankeriaat tykkäävät valosta, eikö vaan? Tästä sain idean…“